Täytyypä tässä tehdä tunnustus, että minulta jäi viime viikonloppuna yksi päivä kyykkäämättä. Syytän polvea, joka kipeytyi sen verran, että katsoin parhaaksi olla ärsyttämättä sitä lisää. Hyvä uutinen on se, että polvi on taas ruodussa ja kyykkääminen on alkanut taas sujua. Pystyn jo pysymään kyykkyasennossa kuusi minuuttia kerrallaan ilman suurempia ongelmia.
Tässä on myös käynyt niin kuin epäilinkin, että ensimmäisen viikon jälkeen tullut tasaantumisvaihe, jossa liikkuvuus ei mainittavasti tuntunut lisääntyvän on nyt ohitettu ja liiikkuvuus tuntuu taas lisääntyvän. Tällä hetkellä mietin jopa mahdollisuutta jatkaa liikkuvuusharjoituksia haasteen jälkeenkin. Ehkä kuitenkin vaihtelun vuoksi otan työn alle jonkin toisen alueen liikkuvuuden. Harjoituksia on monia ja muutama minuutti päivässä liikenee kyllä treenaamiseen vaikka joka päivä.
Alaselkä kiittää selvästi tästä kyykkäämisestä. Huomaan että varsinkin työssä päivittäin rasittuva ristiselkä toipuu paremmin päivän rasituksesta kun se saa levätä kunnolla syväkyykkyasennossa.
Positiivinen sivuosuma on ollut myös liikkeen lisääntyminen vaurioituneessa nilkassa. Toivoinkin salaa, että pitkät venytysajat kohdistuisivat jäykän nilkan nivelkapseliin ja palauttaisivat kauan kaivattua liikettä. Veikkaanpa että tässä pikkuhiljaa on aika kaivaa lenkkitossut talviteloilta ja näyttää ainakin itselleni, että juokseminen sujuu taas ja että kesän lopulla ei kukaan enää huomaa jalan koskaan poikki olleenkaan. Veikkaan että pohjeluun pieni kuhmu paranee sekin luuston uusiutuessa ja kuormituksen ohjatessa luukudoksen muodostumista.
En jaksa oikein uskoa parantumattomiin vammoihin. Kun kehoa huoltaa liikunnalla ja ruokkii sitä terveellisellä ruualla, moni vaiva häviää ihan itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti