Tässä on taas ollut monta rautaa tulessa. Työntekoni on muuttanut muotoaan viime vuosina melko radikaalisti, jopa niin paljon että raja harrastuksieni ja työn tai työajan ja vapaa-ajan välillä on alkanut kadota. Miten tässä on näin päässyt käymään on mysteeri itsellenikin, sillä suurimman osan aikuisiästäni olin todella tarkka sen suhteen ettei työ pääse vaikuttamaan yksityiselämääni tai toisin päin. Onneksi pidän työstäni paljon ja osaan myös päästää siitä välillä irti.
Otsikko lupailee kesäkunnosta. Koska asiakkaiden asioista en voi puhua, puhun omasta projektistani. Harrastan voimailua, kaiken muun muassa, ja minulle on tyypillistä että kun lähden jotain kokeilemaan, haluan selvittää perinpohjin miten se tehdään ja tahdon olla hyvä. Punttisalitreeni on varmaankin tullut jäädäkseen osaksi viikko-ohjelmaani, vaikka viime aikoina kungfu-harrastukseni onkin siitä mennyt aavistuksen ohi.
Voimailu vaatii säännöllistä ja johdonmukaista treenaamista. Omaan rutiiniini on kuulunut 2-3 salipäivää viikossa ja käytännön syistä yksi- tai korkeintaan kaksijakoinen ohjelma. Ajatuksena on ollut koko kehon treeni joka harjoituskerta, aavistuksen liikkeitä vaihdellen, jotta mielenkiinto säilyy yllä. Pääliikkeet ovat olleet maastaveto, kyykky ja penkkipunnerrus, joita olen painottanut vuoronperään niin että olen pyrkinyt järjestelmällisesti parantamaan tuloksia yhdessä niistä kerrallaan. Harjoitusohjelmani on ollut melko kaukana optimaalisesta, mutta se on ollut tarpeeksi hyvä ja toteutettavissa epäsäännöllisten aikataulujenikin kanssa.
Voimaharjoittelu vaatii myös syömistä. Jotkut sanovat että massa liikuttaa massaa ja niin tuo tuntuu olevan. Joulun aikaan vaaka näytti 99 kg ja jokunen gramma tuosta painosta ei ollut lihasta. Painon pudottaminen tekisi hyvää sekä terveydelle, että urheilusuorituksille teho-paino-suhteen muuttuessa edullisemmaksi.
Joulusta paino on nyt parissa kuukaudessa pudonnut noin kolmisen kiloa. Tahti on maltillinen, koska missään tapauksessa en halua laihduttaa lihaksiani, luitani ja sisäelimiäni tärviölle. Tarkoitus olisi vähentää rasvamassaa samalla säilyttäen sen alla mahdollisesti piileskelevä lihasmassa. Tätä tarkoitusta varten olen tehnyt pieniä korjauksia ruokavaliooni. En syö hiilihydraatteja ennen puolta päivää. Tämä perustuu ajatukseen, etten tahdo verensokerini nousevan paljon aamutuimaan, kun elimistössä on yön jäljiltä vielä kortisolin eritys voimissaan. Minulla on ollut hiukan stressiin liittyviä ongelmia, jotka vaativat myös muita korjausliikkeitä kuin ne mitä voi tehdä keittiössä. Stressi näkyy muun muassa pöhöttyvän keskivartalon muodossa. Kantava ajatus on ollut, että pudottaakseni rasvaprosenttiani karsin ruokavaliostani turhia energianlähteitä, kuten karkkeja, sipsejä, alkoholia jne. joita onneksi nautin sen verran vähän muutenkin että operaatio on helppo. Päivittäinen energiansaanti jää noin 200 kcal vajaaksi, mutta pyrin kuitenkin saamaan riittävästi proteiinia ja suojaravintoaineita suojellakseni lihaskudosta ja terveyttä. Treenipäivinä hiilihydraattien osuus ravinnossa korostuu hiukan, koska jumppaaminen ja kalorivaje ovat vähän epäsuotuisa yhdistelmä.
Yksi toimenpide, joka on tehtävät myös on treenitahdin säilyttäminen reippaana. Keho ei ylläpidä ylimääräistä, joten dietilläkin on treenattava. Tuloksten voi olettaa jonkin verran putoavan, joten kovin huikeaa progressiota ei välttämättä kannata treeniin ohjelmoida. Mutta treenaan edelleen progressiivisesti. Keskityn kuitenkin siihen että teen progression kasvattamalla sarjojen pituutta sen sijaan, että lisäisin painoja. Kantavana ajatuksena on ns. time under tension, lihaksen kuormittaminen mahdollisimman tehokkaasti. Saattaa jopa olla, että tämän hetkinen treenitapani on motoristen yksiköiden rekrytoimisen kannalta parempi kuin aiempi maksimivoimaan keskittynyt treenitapa.
Aerobisen treenin lisääminen tapahtuu tällä hetkellä lisäämällä kamppailulajitreenien osuutta viikon harjoituksista. Kaunis ajatus olisi, että viikottainen treenimäärä olisi vähintään kuusi tuntia, mikä on kyllä ihan toteutettavissa. Tälläkin viikolla treenimäärä on mennyt jo yli siitä ja taitaa olla lähempänä kahdeksaa tuntia. Hienoa olisi, jos voisin treenata kolme tuntia päivässä, mutta se on jo toiveajattelua, Mutta jos joku haluaa sponsoroida täysin tuntematonta harrastelijaurheilijaa kolmenkympin paremmalla puolellla, niin en kieltäydy.
Silmämääräinen arvio antaa vihjeitä siitä, että raajoissa on jo havaittavissa pientä tiivistymistä. Uskoisin että kokonaisrasvaprosentti on jo ehkä aavistuksen pienentynyt, mutta tämän arvioimiseen olen käyttänyt lähinnä harjaantuneita silmiäni. On tässä kuitenkin vielä tekemistä, mutta uskon että tässäkin asiassa tie onnistumiseen kulkee hyvän suunnittelun kautta. Kun on jokin tavoite tiedossa, on vain suunniteltava toimenpiteet joilla siihen pääsee ja toteutettava ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti