sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Tosimies daunsiftaa vasta haudassa!

Lasten sairastellessa yksityisyrittävä supermies-iskä huomaakin yhtäkkiä sellaisen asian, että ei olekaan välttämättä menossa töihin seuraavana päivänä. Saattaa jopa olla, ettei hän mene edes nukkumaan tänä iltana, riippuen ihan siitä kehittyykö pilttien pahoinvointi Richterin asteikolla, jossa jokainen pykälä on tuplasti edellistä suurempi. Laskut, budjetit ja markkinointi kummittelevat mielessä, mutta ei kai mikään voi olla oikeasti päivästä kiinni.

Jokainen meistä tuntee sen yhden työn sankarin, joka sairastaa vain omalla ajallaan ja jaksaa paineiden keskellä alkoholin tai lääkkeiden tai pahimmassa tapauksessa alkoholin ja lääkkeiden avulla. Minusta myös tuntuu, että ellet tunne sellaista, on olemassa mahdollisuus että olet itse sellainen. Pää kuulemma kestää stressiä, mutta kroppa ei. Maailmankaikkeudessa vallitsee outo luonnonlaki, joka tunnistaa vapaapäivän ja varaa siihen kohtaan kalenteria mojovan flunssan. Kiloja kertyy iän myötä ja verenpaineenkin on vain jotenkin mystisesti noustava. Mitään näistä ilmiöistä ei edellä mikään, vaan eräänä päivänä terve ihminen kaatuu suorilta jaloilta kuolleena maahan ja liittyy downshiftaajien trendikkääseen joukkoon.

Työt on toki tehtävät, jos sellaisia on ristikseen hankkinut. Luterilainen työmoraali asettaa ihmisen omat tarpeet toissijaisiksi. Oikein kurjat työolot ja mahdollisimman suuri määrä raadantaa kun takaavat kiiltävän marttyyrinkruunun tuonpuoleisessa. Heitetään vielä mukaan länsimaista ihmistä kiusaava kollektiivinen harha siitä, että meillä on kaksi elämää, toinen jota kehomme elää ja toinen jota mielemme elää, ja meille ehkä alkaa valjeta se mistä jotkin oireet ilmestyvät. Luin hiljattain hyvän artikkelin urheiluvalmennuksesta ja marginaalisista parannuksista monilla elämän osa-alueilla. Kun tehdään joka päivä hyviä pieniä valintoja, niin pidemmällä aikavälillä saadaan aikaan suuria positiivisia muutoksia. Tehukkuus kasvaa, suorituskyky optimoituu, unentarve vähenee, kukkaro paksunee ja vyötärö kapenee! Mutta kun unohdetaan positiivisuutta ympäröivä palvonta ja hype, ei vaadi kauhean suurta uskonloikkaa huomata että tämä toimii myös toisin päin. Pari kaljaa joka päivä stressiin, pannu kahvia että silmät aukeavat, buranaa kun keho yrittää kertoa kivulla että joku paikka pettää pian, beetasalpaajaa rytmihäiriöön, makeaa kortisolitasojen huidellessa taivaissa, aski tupakkaa päivässä ja ventolineä hengenahdistukseen. Tavoitellessamme onnea ja menestystä teemme juuri kaikkea sitä mikä vie meitä kauemmas näistä monesti ihan liian korkealle asetetuista tavoitteista.

Yhtenä syynä tähän pidän sitä, että elämme jonkinlaista outoa ruumiistairtautumiskokemusta. Ellei jokin mittari ala piipittää ja herätä huomiotamme, laiminlyömme terveellisen ravinnon, unen ja liikunnan. Emme ota aikaa itsellemme, emmekä pidä huolta sosiaalisista suhteistamme. Nykyään meillä on käytössä hienoja härveleitä, mutta mikään niistä ei ole niin hienostunut kuin oma kehomme. Stressi on pieninä annoksina hyvästä, mutta pitkittyessään se alkaa kääntyä meitä vastaan. On olemassa keinoja, joilla stressiä voi purkaa ja joiden avulla kehon saa pidettyä pidempään terveenä. Ensimmäinen asia on se, että omaa kehoa pitää kuunnella ja jos se tarvitsee lepoa, sille on sitä annettava. Loppuunpalaminen ja ylirasitus ovat täysin todellisia ilmiöitä ja niiden seuraukset ovat vakavat. Mitä varhaisemmassa vaiheessa niihin puuttuu, sitä nopeammin niistä parantuu. Parempi olisi ennaltaehkäistä niitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti