sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

30/30 kyykkyhaaste, päivä 9

Haasteen suorittaminen etenee tasaisen tappavaan tahtiin. Alun into on jo vähän laantunut, sillä näyttää siltä ettei alussa tapahtunut hurja liikkuvuuden lisääntyminen jatkukaan koko kuukauden ajan. Tajusin myös että olisi pitänyt ottaa kuva kyykystä painojen kanssa ennen haasteen aloittamista, jotta olisi voinut ottaa toisen kuvan sen jälkeen niin että liikkuvuuden lisääntyminen olisi jotenkin kuvallisesti todistettu, nyt saatte vain uskoa sanaani.

Fitness piireissä, ehkä muissakin yhteyksissä, on tunnetaan nimi Jack LaLanne, jonka elämäntyön sanotaan oikeastaan synnyttäneen koko fitness-kulttuurin. Sinänsä asia ei minua lämmitä, koska vaikka mielelläni tunnustan ihmisten ansiot, en usko että henkilönpalvonta tekee minusta yhtään viisaampaa, vahvempaa tai terveempää. LaLannen teesit olivat, että ruuan on oltava luonnollista ja terveellistä, ei tehdasvalmisteista roskaa ja liiikunnan monipuolista ja päivittäistä. Olen ymmärtänyt että hänen ohjelmaansa kuului sekä voimistelua että painoharjoittelua. Se ei ole mielestäni kauhean kaukana siitä mitä nykyään kutsutaan toiminnalliseksi harjoitteluksi.

Olen leikitellyt ajatuksella, että kuukauden ihmeharjoittelun sijaan asettaisin omaksi tavoitteekseni myös vaikka yhden uuden 30:n jakson lisäämisen harjoitteluun. 30/30/30, kolmekymmentä minuuttia liikkuvuusharjoittelua, kolmenkymmenen päivän ajan, kolmenkymmenen vuoden ajan. Kirjoitettuna kömpelön näköinen ajatus, mutta ymmärrätte varmaan oleellisen.

Dave Draper 25-vuotiaana ja 70-vuotiaana
Ihmedieetit ja kuntokuurit menevät viimeistään siinä kohtaa mönkään kun ne loppuvat. Itsestäni tiedän taatusti sen että en kolmenkymmenen päivän kuluttua ehkä enää koskaan vietä puolta tuntia päivässä syväkyykyssä istuen. Syy on se, että en istu syväkyykyssä sen vuoksi että on hauskaa leikkiä inkkaria vielä kolmikymppisenäkin (vaikka onhan se), vaan sen vuoksi että kuukauden kuluttua pystyn kyykkäämään levytangon kanssa niin, että saan reisilihakseni treenattua niiden koko liikelaajuudelta, ilman että tarvitsee pelätä alaselän ja polvien puolesta koko suorituksen ajan. Harjoitukset voi suunnitella niin, että ne rakentuvat sen päälle mitä aiemmin on harjoiteltu.

Minulla on ollut viimeisen vuoden ajan ongelmia liikkuvuuden kanssa. Olen päästänyt itseni hiukan repsahtamaan. Nyt kun päivittäinen tai lähes päivittäinen treeni on ollut yli puoli vuotta vain muisto, sen alkaa huomata. Jos kehoa ei koskaan haasta eikä anna sen tehdä niitä liikkeitä, joita se periaatteessa pystyisi tekemään, kohta sitä on niin mieleltään ja ruumiiltaan kaavoihin kangistunut, ettei oikeasti pystykään.

Tämä ei ole moite, tämä on hyväntahtoinen muistutus siitä, että pitäkää ihmiset huolta itsestänne. Venytelkää, käyttäkää lihaksia, liikkukaa ulkoilmassa, syökää oikeaa ruokaa ja heittäkää pullat vesilinnuille. Jos kroppa alkaa kangistua ja lihakset alkavat särkeä, menkää hierojalla tai osteopaatille tai vaikka kansanparantajalle, mutta tehkää asialle jotain ennen kuin jonain päivänä huomaatte että jalat menevät alta aivastaessa, kun ruoto on alkanut rapistua. Vaivoja on aina helpompi ennaltaehkäistä kuin hoitaa. Ja jos teillä on jo jokin vakava diagnoosi, niin muistakaa silloinkin että se ei tee immuuniksi kaikille muille sairauksille ja vaivoille, joita liikunnalla voi ehkäistä.

Itse olen jo pitkään ilmoittanut treenimäärieni syyksi laiskuuden ja saituuden. Elämästä tulee kohtuuttoman vaikeaa, jos päästää itsensä rapakuntoon ja tili jos toinenkin menee lääkkeisiin ja lääkärinlaskuihin siinä vaiheessa kun jokin elitasosairaus puhkeaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti