Hengen voitto aineesta, tavallaan

Tässäkin maassa on havaittavissa nouseva trendi nimeltä biohakkerointi. Maailmalla on jo useamman vuoden ajan tunnustettu, että erilaiset biofeedback-laitteet, jotka käytännössä mittaavat elimistön toimintaa ja antavat siitä palautetta sellaisessa muodossa jossa se on helposti havaittavissa ja käsiteltävissä, ovat hyödyllisiä. Usein käytetty esimerkki on meditoinnilla aikaan saatu mielen rauhoittuminen verrattuna mielen rauhoittamiseen aivoaaltoskannerin kanssa, joka kertoo täsmälleen milloin päivätietoisuutta riivaavista beta-aalloista on päästy eroon. Minulla ei ole tarvittavia resursseja kalliiden mittalaitteiden hankkimiseen. Siispä pelaan edelleen puntarin, mittanauhan ja treeni- ja ruokapäiväkirjojen avulla. Niiden lisäksi harjoittelen kehoni kuuntelemista ja ajatuksieni tarkkailua, kumpikaan ei ole aivan helppoa eikä kovin nopeaa. Näiden "luomumenetelmien" etu on kuitenkin se, että ne ovat ilmaisia ja aina käytettävissä. Keho on miljoonien vuosien evoluution tulos ja se on taitava pysymään hengissä. Se osaa kertoa tarpeistaan sekä ylläpitää ja korjata omaa toimintaansa. Kunhan annamme sen tehdä mitä sen on tarkoituskin tehdä.

Qigong (kiinalainen aamuvoimitelu, joidenkin mukaan) perinteessä puhutaan siitä miten liika ajattelu on patologinen tila, jossa riittävästi käsitteellisen ajattelun pauloihin joutunut ihmispolo menee niin lukkoon, ettei hänellä ole enää kokemuksia joita ajatella, vaan hän ajattelee ajatuksiaan. Siitä taas seuraa se, että keho ja ympäröivä maailma jäävät soittelemaan toista viulua. Elämä muodostuu omien pelkojen, toiveiden ja ties minkä jahtaamiseksi ja vatvomiseksi. Keho yrittää kertoa mitä maailmalla tapahtuu, mutta se ei pääse läpi. Pää on niin täynnä ajatuksia, ettei sinne mahdu mihinkään väliin enää viestejä mistään muualta.

Mikään mitä kehossa tapahtuu ei tapahdu ilman että se vaikuttaa mieleen ja toisinpäin. Ajan kuluessa meille muodostuu sekä liikkumis- että ajattelutapoja, jotka ovat joko hyviä tai huonoja oman hyvinvointimme kannalta. Huomaatko joskus käyttäväsi sanontoja "tämä on juuri minun tuuriani" tai "aina mulle käy näin". Onko koko maailma liittoutunut sinua vastaan, vai voisiko olla, että joku paljon lähempänä oleva mutta näkymätön tekijä vaikuttaa kokemuksiesi laatuun? Itse olin joskus nuorempana kova potkimaan, harjoittelin Han Moo Do -nimistä korealaista kamppailulajia, olin notkea ja nopea verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Olen käyttänyt ikää ja parin vuoden takaista jalan murtumista tekosyynä sille, ettei tossu enää nouse. Toisin sanoen: tekosyynä sille ettei enää tarvitse venytellä ja lenkkeillä.

Mikä se mystinen itämainen tekniikka sitten on, jolla olen päässyt sekä liikkumis- että ajattelutapojeni jäljille. Graalin malja, jonka avulla voi antaa kyytiä stressille, vähentää ylimääräistä lihasjännitystä ja ohjata ajatukset puutuneista uristaan kohti raikkaita tuulia ja uusia mahdollisuuksia? Viimeaikoina se on ollut kävely. Kun valo ja lämpö lisääntyvät on mukava kävellä. Kävellessään voi aloittaa yksinkertaisesti tunnustelemalla miltä jaloissa tuntuu kun kävelee. Tarkoitus ei ole ohjata kävelyä johonkin tiettyyn muotoon, vaan ainoastaan tiedostaa se millaista palautetta jalat antavat kun niitä käyttää. Keskity jalkoihin niin kauan kuin pystyt ja kun keskittymisesi herpaantuu, huomioi mitä ajattelet silloin kun alat ajatella jotain muuta kuin sitä mikä milloinkin on käsillä. Ennen pitkää alat huomata ne asiat, jotka päässäsi pyörivät silloin kun ajatukset ovat "tyhjäkäynnillä". Siitä on mahdollista aloittaa inventaario, onko tämä ajatusmalli tarpeellinen? Edistääkö tämä niitä tavoitteita, joita minulla elämässäni on? Tekeekö tämä toimintamalli minusta onnellisemman, vai painaako se selän kumaraan ja saa jalat tuntumaan raskailta.

Kaikkeen mitä elämässä tapahtuu ei ole aina mahdollista vaikuttaa, mutta joskus on hyödyllistä käyttää hetki ihan vain olemassaoloon. Laskea hetkeksi odotuksiaan ja huomata että jokaisella on paljon enemmän sietokykyä ja sisäistä voimaa kuin ensialkuun ajattelisi, kun velkojat kolkuttavat ovea ja systeemi sortaa pientä ihmistä.

Iloista kevättä kaikille!

Putkiaivot

Kesäkuntoprojekti etenee omalla painollaan tällä hetkellä. Olen pyrkinyt pureutumaan henkisen puolen toimintaan tällä hetkellä enemmän. Stressi kun kuuluu välillä työelämään, mutta harvoin tulee miettineeksi niitä asioita, jotka stressin aiheuttavat ja miten niihin voisi vaikuttaa.

Ihmisen hermosto on pitkän kehityksen tulos. Meillä kaikilla on takaraivossamme (hermostoanatomian paremmin tuntevat voivat tässä kohtaa armahtaa minua) liskonaivot, jotka tykkäävät köllötellä rauhassa ja ottavat kierroksia kun niitä häiritään. Ahkeruus palkitaan sitten joskus, laiskuus palkitsee saman tien, jos niitä liskonaivoja olisi kuunteleminen. Mutta koska laakereilla lepääminen johtaa siihen, että asioita ei oikein tapahdu on syytä vähän tarkastella tätä lähemmin.

Muistelkaapa sellaista hetkeä, kun olette uppoutuneet jonkin tekemiseen. Aika, nälkä, nurkissa pyörivät pölypallot ynnä muut jonninjoutavat häiriöt menettävät täysin merkityksensä. Asioiden tekeminen onkin oikeastaan mukavaa. Itse asiassa, työn tekeminen on yksi elämän suurista nautinnoista. Mutta kokemuksen pilaavat kireät aikarajat, asioiden kasaantuminen, pakkotahtinen työskentely; luovuuden ja itsetoteutuksen vaihtuminen itsettömään jaloon kärsimykseen suurempien päämäärien vuoksi.
Mutta se mikä motivoi ovat saavutukset ja onnistumisen kokemukset. Väitän että mikä tahansa päämäärä on mahdollista pilkkoa pieniksi välitavoitteiksi, joiden toteutuminen aiheuttaa iloa ja positiivista takaisin kytkentää. Kun yksi asia onnistuu, tekee mieli kokeilla toista ja kun sekin onnistuu, niin kolmatta odottaa jo innolla. Itselläni on todella paha tapa pitää itseäni jonkinlaisena kaikesta suoriutuvana yli-ihmisenä, siksi täytän kalenterini asioilla, joita tehdessä aika kuluukin sitten rattoisasti. Koko ajan jokin on myöhässä, jotain ei ole tehty kunnolla, jokin on unohtunut. Päätin että tämä saa nyt loppua. Teen yhden asian päivässä ja jos saan jotain muutakin tehtyä, niin sehän on loistavaa. Minulla taitaa kuin taitaakin olla putkiaivot, niin kuin vaimoni on jo vuosia kertonut.

Kokeilkaapa huviksenne. Jos teillä on paljon tekemistä ja asiat tuntuvat kaatuvan päälle, ottakaa tehtävälistastanne helpoin homma ja tehkää se. Päivän hyvä työ on tehty. Jos saatte listan seuraavankin kohdan tehtyä, mitä mainiointa. Huomioikaa samalla miten paljon aikaa mihinkin kuluu. Päivät ovatkin yhtäkkiä täynnä minuutteja ja tunteja, joilla saa tehdä ihan mitä itse haluaa.

Ja joo, ymmärrän kyllä että tässä on jonkinlaisesta harhautuksesta kyse, että lähestyn stressinpurkua kuin kivisopan keittoa. Mutta niin kauan kun tämä toimii, aion tätä tehdä. Jos ajattelusta katoaa joustavuus ja kyky reagoida, sitä saattaa yrittäjä äkkiä huomaavansa istuskelevansa firmansa savuavien raunioiden äärellä jurnuttamassa verottajasta jne. harminpaikoista, joista jurnuttaminen ei varsinaisesti tuo kassaan yhtäkään euroa tai paranna omaa fiilistä.