tiistai 11. marraskuuta 2014

Marraskuun kuulumisia

Heipä hei, nettipäiväkirja.

Taas kerran on käynyt niin, etten ole päivittänyt tänne tekstejä. Se kertoo siitä, että olen ollut kiinni toisaalla. Pikaisempia päivityksiä tulee viikottain facebook-sivuilleni ja kotisivuillani on perustietoja toiminnastani (www.koulutettu-hieroja.fi).

Kyykkyhaaste oli ja meni. Selkä tykkäsi kyykystä, polvi ei, mutta siinä olikin pieni tulahdus haasteen aikana. Tällä hetkellä työn alla on 21 päivän punnerrushaaste. Videota en kuvaa suorituksistani, enkä aio ottaa tästä stressiä, tänään menee 85 punnerrusta. Olen tosin omatoimisesti tehnyt ohjelmaan sellaisen muutoksen, että jaan punnerrukset sarjoihin ja pidän sarjojen välissä lyhyet palautukset.

Pidän siitä, että kehonpainoharjoituksillakin on mahdollista väsyttää lihakset siihen pisteeseen, että jso ravitsemus on kunnossa, saattaa työskenteleviin lihaksiin tarttua pari grammaa lisää massaa harjoituksten kuluessa.

Olen pikkuisen taas innostunut kuntosaliharjoittelusta, vaikka se ei vieläkään ole pääasiallinen harrastukseni. On mukava kokeilla käytännössä niitä asioita, joita opin liikuntalääketieteen perusopinnoissa ja PT-kurssilla. Tietoa on nykyään saatavilla todella paljon. Kun asioita prosessoi tarpeeksi, alkaa näyttää siltä että vaikkei ihan kaikkea ihmiskehon toiminnasta vielä tunneta, siitä tiedetään ihan riittävästi että tuloksia on mahdollista saada. Sen verran tiedän, että minä muiden mukana, en vielä ole lähelläkään hätyyttelemässä suorituskykyni rajoja.

Lihaskuntoharjoittelun vastapainona toimii kehon- ja mielen hallintaa opettavat kiinalaiset kamppailulajit taijiquan ja bajiquan. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet lisäämään terveyttään ja hyvinvointiaan. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Sekä henkisen että ruumiillisen hyvinvoinnin eteen saa tehdä töitä, mutta se kannattaa. Etene vähän kerrallaan, joka päivä ja ennen pitkää huomaat ihan omin voimin saavuttaneesi jotain hienoa.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

kyykkyhaaste, päivä 22

Täytyypä tässä tehdä tunnustus, että minulta jäi viime viikonloppuna yksi päivä kyykkäämättä. Syytän polvea, joka kipeytyi sen verran, että katsoin parhaaksi olla ärsyttämättä sitä lisää. Hyvä uutinen on se, että polvi on taas ruodussa ja kyykkääminen on alkanut taas sujua. Pystyn jo pysymään kyykkyasennossa kuusi minuuttia kerrallaan ilman suurempia ongelmia.

Tässä on myös käynyt niin kuin epäilinkin, että ensimmäisen viikon jälkeen tullut tasaantumisvaihe, jossa liikkuvuus ei mainittavasti tuntunut lisääntyvän on nyt ohitettu ja liiikkuvuus tuntuu taas lisääntyvän. Tällä hetkellä mietin jopa mahdollisuutta jatkaa liikkuvuusharjoituksia haasteen jälkeenkin. Ehkä kuitenkin vaihtelun vuoksi otan työn alle jonkin toisen alueen liikkuvuuden. Harjoituksia on monia ja muutama minuutti päivässä liikenee kyllä treenaamiseen vaikka joka päivä.

Alaselkä kiittää selvästi tästä kyykkäämisestä. Huomaan että varsinkin työssä päivittäin rasittuva ristiselkä toipuu paremmin päivän rasituksesta kun se saa levätä kunnolla syväkyykkyasennossa.

Positiivinen sivuosuma on ollut myös liikkeen lisääntyminen vaurioituneessa nilkassa. Toivoinkin salaa, että pitkät venytysajat kohdistuisivat jäykän nilkan nivelkapseliin ja palauttaisivat kauan kaivattua liikettä. Veikkaanpa että tässä pikkuhiljaa on aika kaivaa lenkkitossut talviteloilta ja näyttää ainakin itselleni, että juokseminen sujuu taas ja että kesän lopulla ei kukaan enää huomaa jalan koskaan poikki olleenkaan. Veikkaan että pohjeluun pieni kuhmu paranee sekin luuston uusiutuessa ja kuormituksen ohjatessa luukudoksen muodostumista.
En jaksa oikein uskoa parantumattomiin vammoihin. Kun kehoa huoltaa liikunnalla ja ruokkii sitä terveellisellä ruualla, moni vaiva häviää ihan itsestään.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

30/30 kyykkyhaaste, päivä 9

Haasteen suorittaminen etenee tasaisen tappavaan tahtiin. Alun into on jo vähän laantunut, sillä näyttää siltä ettei alussa tapahtunut hurja liikkuvuuden lisääntyminen jatkukaan koko kuukauden ajan. Tajusin myös että olisi pitänyt ottaa kuva kyykystä painojen kanssa ennen haasteen aloittamista, jotta olisi voinut ottaa toisen kuvan sen jälkeen niin että liikkuvuuden lisääntyminen olisi jotenkin kuvallisesti todistettu, nyt saatte vain uskoa sanaani.

Fitness piireissä, ehkä muissakin yhteyksissä, on tunnetaan nimi Jack LaLanne, jonka elämäntyön sanotaan oikeastaan synnyttäneen koko fitness-kulttuurin. Sinänsä asia ei minua lämmitä, koska vaikka mielelläni tunnustan ihmisten ansiot, en usko että henkilönpalvonta tekee minusta yhtään viisaampaa, vahvempaa tai terveempää. LaLannen teesit olivat, että ruuan on oltava luonnollista ja terveellistä, ei tehdasvalmisteista roskaa ja liiikunnan monipuolista ja päivittäistä. Olen ymmärtänyt että hänen ohjelmaansa kuului sekä voimistelua että painoharjoittelua. Se ei ole mielestäni kauhean kaukana siitä mitä nykyään kutsutaan toiminnalliseksi harjoitteluksi.

Olen leikitellyt ajatuksella, että kuukauden ihmeharjoittelun sijaan asettaisin omaksi tavoitteekseni myös vaikka yhden uuden 30:n jakson lisäämisen harjoitteluun. 30/30/30, kolmekymmentä minuuttia liikkuvuusharjoittelua, kolmenkymmenen päivän ajan, kolmenkymmenen vuoden ajan. Kirjoitettuna kömpelön näköinen ajatus, mutta ymmärrätte varmaan oleellisen.

Dave Draper 25-vuotiaana ja 70-vuotiaana
Ihmedieetit ja kuntokuurit menevät viimeistään siinä kohtaa mönkään kun ne loppuvat. Itsestäni tiedän taatusti sen että en kolmenkymmenen päivän kuluttua ehkä enää koskaan vietä puolta tuntia päivässä syväkyykyssä istuen. Syy on se, että en istu syväkyykyssä sen vuoksi että on hauskaa leikkiä inkkaria vielä kolmikymppisenäkin (vaikka onhan se), vaan sen vuoksi että kuukauden kuluttua pystyn kyykkäämään levytangon kanssa niin, että saan reisilihakseni treenattua niiden koko liikelaajuudelta, ilman että tarvitsee pelätä alaselän ja polvien puolesta koko suorituksen ajan. Harjoitukset voi suunnitella niin, että ne rakentuvat sen päälle mitä aiemmin on harjoiteltu.

Minulla on ollut viimeisen vuoden ajan ongelmia liikkuvuuden kanssa. Olen päästänyt itseni hiukan repsahtamaan. Nyt kun päivittäinen tai lähes päivittäinen treeni on ollut yli puoli vuotta vain muisto, sen alkaa huomata. Jos kehoa ei koskaan haasta eikä anna sen tehdä niitä liikkeitä, joita se periaatteessa pystyisi tekemään, kohta sitä on niin mieleltään ja ruumiiltaan kaavoihin kangistunut, ettei oikeasti pystykään.

Tämä ei ole moite, tämä on hyväntahtoinen muistutus siitä, että pitäkää ihmiset huolta itsestänne. Venytelkää, käyttäkää lihaksia, liikkukaa ulkoilmassa, syökää oikeaa ruokaa ja heittäkää pullat vesilinnuille. Jos kroppa alkaa kangistua ja lihakset alkavat särkeä, menkää hierojalla tai osteopaatille tai vaikka kansanparantajalle, mutta tehkää asialle jotain ennen kuin jonain päivänä huomaatte että jalat menevät alta aivastaessa, kun ruoto on alkanut rapistua. Vaivoja on aina helpompi ennaltaehkäistä kuin hoitaa. Ja jos teillä on jo jokin vakava diagnoosi, niin muistakaa silloinkin että se ei tee immuuniksi kaikille muille sairauksille ja vaivoille, joita liikunnalla voi ehkäistä.

Itse olen jo pitkään ilmoittanut treenimäärieni syyksi laiskuuden ja saituuden. Elämästä tulee kohtuuttoman vaikeaa, jos päästää itsensä rapakuntoon ja tili jos toinenkin menee lääkkeisiin ja lääkärinlaskuihin siinä vaiheessa kun jokin elitasosairaus puhkeaa.



torstai 27. helmikuuta 2014

Kuudes päivä

Liikkuvuus on parantunut, kyykkyyn pääseminen on helpompaa, mutta siitä nouseminen on varsinkin pidemmän istunnon jälkeen edelleen hankalaa. Tänään kävin pitkästä aikaa seinäkiipeilemässä, lisääntynyt lonkkanivelen liikkuvuus ja tietysti se että painoni on viime aikoina pudonnut (aloitin pari viikkoa sitten toisenkin projektin) helpottivat kiipeilemistä. Jo jonkin aikaa silloin tällöin kenkutellut vasen polvikaan ei inahtanutkaan koko puolentoista tunnin kiipeilyn aikana.

Tässä vaiheessa tosin tulee mieleen, että noinko nopeasti liikkuvuus todella lisääntyy. Olen harjoitellut ahkerasti puoli tuntia päivässä joka päivä kuuden päivän ajan. Periaatteessa se on mahdollista, varsinkin kun en aloita nollasta, vaan taustalla on monen vuoden urheilu, josta suuri osa ajoittui sattumalta kasvuikään.

Huomasin myös, että lihasvoima on palautunut vamman jälkeen melko hyvin. Uskoisin, että jos vain jaksan harjoitella, saatan jopa saada palautettua ponnistusvoiman entiselleen. Nilkan liikkuvuus on edelleen ongelma, mutta koska nyt harjoitetaan liikkuvuutta, ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kohdistaa osan venytyksestä nilkkaniveleen. Kun venytys kestää yli minuutin, se alkaa kohdistua nivelkapseliin ja muihin nivelen tukirakenteisiin. Päivittäinen venytys taas aktivoi myös hermostoa ja opettaa kehon sallimaan enemmän liikettä.

Sillä on todella suuri vaikutus liikkuvuuteen, miten paljon kuvittelee voivansa liikkua. Jos ajattelee suoriutuvansa vain riskittömästä perusliikkumisesta, niin luultavasti se on totta. Jos ajattelee pystyvänsä liikkumaan haastavilla tavoilla ja monipuolisesti, sekin lienee totta. Hermoston kannalta monimutkainen liikesarja ja yksinkertainen liikesarja ovat samanarvoisia.
Olemme olentoja, jotka on luotu liikkumaan. Ensimmäisinä elinvuosinamme kokeilemme tapoja liikkua, hankimme omat tapamme yrityksen ja erehdyksen kautta. Myöhempinä elinvuosina totutut tavat leimaavat käytöstämme enemmän, mutta siitä huolimatta kykymme oppia uutta ja sopeutua on olemassa.

Kun harjoituksen vaikutukset alkavat näkyä, tässä alkaa kehkeytyä suuria suunnitelmia. Mitä muuta voisi kehittää sillä, että harjoittaisi jotain yksinkertaista asiaa päivittäin riittävän kauan.

maanantai 24. helmikuuta 2014

30/30 - 3

Tartuin haasteeseen: vietä 30 minuuttia syväkyykkyasennossa 30 päivän ajan. Tällä hetkellä on menossa päivä 3 ja tänä aamuna lähentäjälihaksissani oli tunne kuin niitä olisi venytetty.
Syy tällaiseen äärimmäiseen urheiluun on se, että olen aikoinani kyykännyt todella paljon. Sen jälkeen olen kuitenkin ollut useamman vuoden sen kummemmin kyykkäämättä ja viime vuonna oli puolen vuoden jakso, että kyykky oli minulle fyysisesti mahdoton liike. Vammat, yksipuolisesti kuormittava työ, jonka liikekaavasto toistuu samanlaisena päivästä toiseen ja se että mukava elämä vie mennessään ja kulmasoffalla on kiva pötkötellä ovat johtaneet siihen, että entinen liikkuvuus on ollut enää mukava muisto parin viimeisen vuoden ajan.

Olen ajatellut, että olenhan minä vielä notkea, niin kuin olenkin. Luultavasti olen paremmassa kunnossa kuin ikäiseni mies keskimäärin, mutta siitä huolimatta, jos kehoa ei liikuta monipuolisesti, kohta ei enää pysty liikkumaan monipuolisesti. Kolme päivää liikkuvuusharjoittelua tehtyäni huomasin tekeväni kylmiltäni potkuja, joita en mukamas ole pystynyt hetkeen tekemään kunnolla. Tunsin oloni hiukan tyhmäksi. Hyvä puoli tässä on se, että pienen tunteen hölmöydestä voi hyvin antaa mennä menojaan, kun aavistus liikkumisen ilosta hiipii mieleen.

Olen aina rakastanut sitä tunnetta että pystyy liikkumaan vapautuneesti. Akrobatia, kiipeily, sukeltaminen ja vaikka leikkimielinen tappeleminen, sticky hands tyyppinen sparraaminen varsinkin, jossa kehoa käytetään spontaanisti, jossa jokainen liike virtaa toiseen liikkeeseen antaa erikoisen tunteen siitä että toimii syvässä harmoniassa sekä itsensä että ympäristönsä kanssa. Se tunne on viime aikoina ollut vain muisto, mutta jo nyt kun liikkuvuus on hiukkasen parantunut, haaveilen että voisin taas saada kokea sen.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Arpikudoksen hoitaminen

Arpikudos on kollageenipitoista kudosta, jolla keho paikkaa haavat. Jotkin lajit pystyvät uudistamaan kudoksensa ilman arpikudoksen muodostusta, sisilisko kasvattaa pudonneen häntänsä tilalle uuden samanlaisen, kahtia leikatusta meritähdestä kasvaa kaksi uutta meritähteä. Nisäkkäät ovat sen sijaan jossain vaiheessa evoluutiotaan vaihtaneet täydellisen regeneroitumisen nopeaan haavan sulkeutumiseen, mikä pienentää tulehdusvaaraa, mutta tekee paranemisesta epätäydellistä.

Arpikudoksessa ei ole hikirauhasia, ei karvatuppia, eikä pigmenttiä. Se ei ole myöskään yhtä joustavaa kuin normaali kudos. Kun arpikudosta on paljon, se häiritsee kudosten normaalia toimintaa. Arpikudos nivelessä on hankalaa, sillä vaikka kirurgi tekee parhaansa avatakseen kudokset niin että arpikudos kuroutuu mahdollisimman siististi kasaan ja haittaa mahdollisimman vähän normaalia liikettä. Syvät viillot tai laajat arpikudokset muuttavat rasitusten jakautumista kudoksessa. Mitä syvemmällä arpikudos on, sitä useampaa kudoskerrosta se häiritsee. Normaalisti kudoskerrokset liukuvat suhteessa toisiinsa, mutta arpikudos saattaa kiinnittää kerrokset toisiinsa ja estää normaalin liikkeen.

Itselläni oli tämä tilanne, nilkkanivel oli parantuessaan melko hyvä, mutta huomasin että eräissä liikesuunnissa arpikudos kiristi niin paljon, ettei liikettä vain tapahtunut. Pyrin hieromaan kudosta päivittäin, sillä luin jostain että niin kauan kun arpikudos punoittaa, sen muodostumista voidaan ohjata. Arpikudosta tulee silti, mutta siitä tulee elastisempaa, eikä se välttämättä kiinnity alustaansa niin tiukasti kuin se hoitamatta tekisi. Tutkimusnäyttö tästä on ei ole täysin kiistatonta. 

torstai 13. helmikuuta 2014

Onko elämää vamman jälkeen?

Murtuma, leikkaus ja immobilisaatio. Niissä merkeissä vietin viime kevään. Heinäkuussa aloitin kuntoutuksen. Jos tavoittelisin lihasvoimaa ja liikkuvuutta, jotka riittävät arkiseen aherrukseen, olisin jo täysin ennalleni toipunut. Kuitenkin urheilu, tai nykyään paremminkin kuntoilu, on sen verran suuri henkireikä, että minun on ollut aivan pakko asettaa rima korkeammalle. Ajattelin käsitellä tässä blogissani ajatuksiani siitä mitä kuntoutuminen on vaatinut ja miten se on onnistunut.

Pyrin jo leikkausta seuraavana päivänä aloittamaan päivittäisen jumppaamisen, jotta terveet osat jalkaani pysyisivät kunnossa ja että toimintakyky alenisi mahdollisimman vähän. Kipu ja epämukavuus unohtuvat nopeasti, mutta nyt kun asiaa tarkoituksella muistelen, mieleeni palaavat hermosäryt, turvotus ja yölliset jumppahetket, kun kipu herätti. Pahin vaihe oli ohi parissa viikossa, kun rakenteet jalassa alkoivat kuroutua uudelleen kasaan ja koipea piti kasassa muukin kuin titaaninaulat ja ompeleet.

Yritin jossain vaiheessa myös asetella TENS-laitteen elektrodeja kipsin alle, mutta se oli huono idea. Kannatti kuitenkin kokeilla, mutta kyllä se lihasten sähköinen ärsyttäminenkin näköjään vaatii sen että ne pääsevät supistumaan vapaasti.

Aktiivisesta jumppaamisesta huolimatta kipsistä kuorittu tikku ei muistuttanut kuin etäisesti tuntemaani jalkaa. Varsinaisella kuntoutuksella oli kolme keskeistä tavoitetta:

1. Hermotuksen uudelleenaktivointi, jotta uuden vamman riski pienenisi
2. Liikelaajuuden palauttaminen, jotta jalkaa voi harjoittaa
3. Lihasvoiman lisääminen, jotta nestekierto jalassa vahvistuu ja toipuminen nopeutuu

Koska hermotus oli lamaantunut, kaikki kipsauksen aikana mahdottomat liikkeet aiheuttivat kipuaistimuksen. Ensimmäisinä päivinä olin muutaman kerran epäluuloinen sen suhteen onko kivun aiheuttava liike luonnollinen vai hajosiko jalka jo uudestaan. Kynnyksen päälle astuminen paljaalla jalalla kirvelsi kuin... no, pidetään blogi painokelpoisena, sattui tosi paljon.

Liikelaajuudet olivat mitättömät, en muista enää tarkkoja asteita, joita ortopedi jälkitarkastuksessa luetteli, mutta jalka oli käytännössä jämähtänyt asentoon, johon se oli kuudeksi viikoksi sidottu ja molemmin puolin nilkkaa liikettä rajoittivat myös luuhun asti ulottuvat leikkausarvet.

Tasapainoharjoitukset aloitin kutakuinkin saman tien kun kipsi poistettiin. Hermotusta harjoitin mielikuvaharjoituksilla ja kevyillä jumppaliikkeillä. Alkuun pelkkä seisominen oli hankalaa, vaikka olin jättänyt kävelykepitkin pois heti kun se ortopedin ohjeiden mukaan oli mahdollista. Yhtä kyynärsauvaa käytin pidemmillä matkoilla ontumista vähentääkseni ja liikekaavastoani suojellakseni. Pidin kuitenkin mielessä koko ajan, että päivittäinen pieni harjoitus on ehdottoman tärkeää, että toimintakyky palautuu.

Koulutettu hieroja Santeri Humina, ortopedinen osteopaatti Harri Rovio, fysioterapeutti Miika Wikberg ja fysioterapeutti Jussi Ojaniemi auttoivat kuntoutuksessa pyyteettä, ammattitaitonne ja osaamisenne säästi minulta paljon tiedon etsimisen vaivaa, myös tehdyt hoidot auttoivat ja jouduttivat parantumista. Siitä suuri kiitos.

Säännöllinen harjoittelu pienestä kivusta huolimatta yhdessä säännöllisten hoitojen kanssa palauttivat toimintakyvyn noin puolessa vuodessa lähes ennalleen. Hissiä en käyttänyt juurikaan, ennen kuin jalka kesti kiipeämisen viidenteen kerrokseen. Venyttelen edelleen säännöllisesti ja pyrin käymään kuntosalilla ainakin kolmesti viikossa. Kävelylenkkejä teen pari viikossa.

Oleellista kuntoutumisen kannalta on tuntunut olevan arpikudoksen pehmentäminen hieromalla ja kuppaamalla, nilkan liikelaajuuden palauttaminen mobilisoinnilla ja manipulaatiolla. Lihasvoiman palauttaminen, jotta lihaksen voima voittaa nivelkapselin jäykkyyden, ja monipuolinen liikkuminen, jotta mahdollisimman moni liikesuunta tulisi aktivoitua uudestaan.

Tämä on tiivistelmä siitä miten asiat etenivät. Ei ole ehkä kaikkein tehokkainta jäsennellä ajatuksiaan blogin muodossa, mutta jos joku asia herättää kysymyksiä, yritän vastata parhaani mukaan ja ehkä kirjoitan vielä jostain tietystä vaiheesta tai fysiologisesta ilmiöstä tarkemmin.

Yhteystietoni löytyvät nettisivuiltani www.koulutettu-hieroja.fi, jos sinulla on vastaava vamma, olen melko varma että osaan auttaa myös sinua kuntoutumaan entisellesi. Minä sain apua ja tahtoisin puolestani auttaa muita.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Rakas nettipäiväkirja, siitä on aikaa

Tämä blogi on jäänyt taka-alalle sen jälkeen kun avasin viralliset kotisivuni, www.koulutettu-hieroja.fi. Tänne kuitenkin kävijätietojen mukaan edelleen tulee osumia, joten olisi kai ihan reilua päivittää tätä.

Paljon on vettä virrannut, yritykseni on täyttänyt kokonaisen vuoden ja itse asiassa hätyyttelee jo toista. Olen muuttanut Tampereen keskustaan Laukontorin kupeeseen osoitteeseen Aleksis Kiven katu 15. Viimeisen vuoden sisään olen saanut myös erittäin intensiivisen koulutuksen kuntoutuksesta, sillä viime keväänä sattui tapaturma, jossa jalkani katkesi. Nyt voin sen kummemmin henkseleitä paukuttelematta sanoa, että tiedän kuinka titaanilla kasaan kursitusta jalasta tulee vielä ihan käyttökelpoinen kulkupeli. Hieronnan merkitystä parantumisen jouduttajana ei voi liikaa korostaa, sillä on ollut todella suuri vaikutus.

Olen myös aloittanut yhteistyön muutaman kollegan kanssa, voidaksemme tarjota asiakkaillemme entistä parempaa palvelua. Tästä asiasta tulee kevään edetessä lisää tietoa.

Ai niin ja vaikka tämä asia ei sinänsä liity omaan liiketoimintaani, niin uusissa toimitiloissani on myös suolahuone, jota kannattaa kokeilla, jos allergiat ja/tai poskiontelontulehdukset vaivaavat. Olen nyt muutaman kerran itse testannut ja todistan vahvasti, että suolahoidon avulla voi poskiontelontulehdusta hoitaa. Itse pääsin viimeisimmästä eroon kolmella hoitokerralla, kun aloitin hoidon heti ensioireiden puraistessa.