Arpikudos on kollageenipitoista kudosta, jolla keho paikkaa haavat. Jotkin lajit pystyvät uudistamaan kudoksensa ilman arpikudoksen muodostusta, sisilisko kasvattaa pudonneen häntänsä tilalle uuden samanlaisen, kahtia leikatusta meritähdestä kasvaa kaksi uutta meritähteä. Nisäkkäät ovat sen sijaan jossain vaiheessa evoluutiotaan vaihtaneet täydellisen regeneroitumisen nopeaan haavan sulkeutumiseen, mikä pienentää tulehdusvaaraa, mutta tekee paranemisesta epätäydellistä.
Arpikudoksessa ei ole hikirauhasia, ei karvatuppia, eikä pigmenttiä. Se ei ole myöskään yhtä joustavaa kuin normaali kudos. Kun arpikudosta on paljon, se häiritsee kudosten normaalia toimintaa. Arpikudos nivelessä on hankalaa, sillä vaikka kirurgi tekee parhaansa avatakseen kudokset niin että arpikudos kuroutuu mahdollisimman siististi kasaan ja haittaa mahdollisimman vähän normaalia liikettä. Syvät viillot tai laajat arpikudokset muuttavat rasitusten jakautumista kudoksessa. Mitä syvemmällä arpikudos on, sitä useampaa kudoskerrosta se häiritsee. Normaalisti kudoskerrokset liukuvat suhteessa toisiinsa, mutta arpikudos saattaa kiinnittää kerrokset toisiinsa ja estää normaalin liikkeen.
Itselläni oli tämä tilanne, nilkkanivel oli parantuessaan melko hyvä, mutta huomasin että eräissä liikesuunnissa arpikudos kiristi niin paljon, ettei liikettä vain tapahtunut. Pyrin hieromaan kudosta päivittäin, sillä luin jostain että niin kauan kun arpikudos punoittaa, sen muodostumista voidaan ohjata. Arpikudosta tulee silti, mutta siitä tulee elastisempaa, eikä se välttämättä kiinnity alustaansa niin tiukasti kuin se hoitamatta tekisi. Tutkimusnäyttö tästä on ei ole täysin kiistatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti