Tosimies daunsiftaa vasta haudassa!

Lasten sairastellessa yksityisyrittävä supermies-iskä huomaakin yhtäkkiä sellaisen asian, että ei olekaan välttämättä menossa töihin seuraavana päivänä. Saattaa jopa olla, ettei hän mene edes nukkumaan tänä iltana, riippuen ihan siitä kehittyykö pilttien pahoinvointi Richterin asteikolla, jossa jokainen pykälä on tuplasti edellistä suurempi. Laskut, budjetit ja markkinointi kummittelevat mielessä, mutta ei kai mikään voi olla oikeasti päivästä kiinni.

Jokainen meistä tuntee sen yhden työn sankarin, joka sairastaa vain omalla ajallaan ja jaksaa paineiden keskellä alkoholin tai lääkkeiden tai pahimmassa tapauksessa alkoholin ja lääkkeiden avulla. Minusta myös tuntuu, että ellet tunne sellaista, on olemassa mahdollisuus että olet itse sellainen. Pää kuulemma kestää stressiä, mutta kroppa ei. Maailmankaikkeudessa vallitsee outo luonnonlaki, joka tunnistaa vapaapäivän ja varaa siihen kohtaan kalenteria mojovan flunssan. Kiloja kertyy iän myötä ja verenpaineenkin on vain jotenkin mystisesti noustava. Mitään näistä ilmiöistä ei edellä mikään, vaan eräänä päivänä terve ihminen kaatuu suorilta jaloilta kuolleena maahan ja liittyy downshiftaajien trendikkääseen joukkoon.

Työt on toki tehtävät, jos sellaisia on ristikseen hankkinut. Luterilainen työmoraali asettaa ihmisen omat tarpeet toissijaisiksi. Oikein kurjat työolot ja mahdollisimman suuri määrä raadantaa kun takaavat kiiltävän marttyyrinkruunun tuonpuoleisessa. Heitetään vielä mukaan länsimaista ihmistä kiusaava kollektiivinen harha siitä, että meillä on kaksi elämää, toinen jota kehomme elää ja toinen jota mielemme elää, ja meille ehkä alkaa valjeta se mistä jotkin oireet ilmestyvät. Luin hiljattain hyvän artikkelin urheiluvalmennuksesta ja marginaalisista parannuksista monilla elämän osa-alueilla. Kun tehdään joka päivä hyviä pieniä valintoja, niin pidemmällä aikavälillä saadaan aikaan suuria positiivisia muutoksia. Tehukkuus kasvaa, suorituskyky optimoituu, unentarve vähenee, kukkaro paksunee ja vyötärö kapenee! Mutta kun unohdetaan positiivisuutta ympäröivä palvonta ja hype, ei vaadi kauhean suurta uskonloikkaa huomata että tämä toimii myös toisin päin. Pari kaljaa joka päivä stressiin, pannu kahvia että silmät aukeavat, buranaa kun keho yrittää kertoa kivulla että joku paikka pettää pian, beetasalpaajaa rytmihäiriöön, makeaa kortisolitasojen huidellessa taivaissa, aski tupakkaa päivässä ja ventolineä hengenahdistukseen. Tavoitellessamme onnea ja menestystä teemme juuri kaikkea sitä mikä vie meitä kauemmas näistä monesti ihan liian korkealle asetetuista tavoitteista.

Yhtenä syynä tähän pidän sitä, että elämme jonkinlaista outoa ruumiistairtautumiskokemusta. Ellei jokin mittari ala piipittää ja herätä huomiotamme, laiminlyömme terveellisen ravinnon, unen ja liikunnan. Emme ota aikaa itsellemme, emmekä pidä huolta sosiaalisista suhteistamme. Nykyään meillä on käytössä hienoja härveleitä, mutta mikään niistä ei ole niin hienostunut kuin oma kehomme. Stressi on pieninä annoksina hyvästä, mutta pitkittyessään se alkaa kääntyä meitä vastaan. On olemassa keinoja, joilla stressiä voi purkaa ja joiden avulla kehon saa pidettyä pidempään terveenä. Ensimmäinen asia on se, että omaa kehoa pitää kuunnella ja jos se tarvitsee lepoa, sille on sitä annettava. Loppuunpalaminen ja ylirasitus ovat täysin todellisia ilmiöitä ja niiden seuraukset ovat vakavat. Mitä varhaisemmassa vaiheessa niihin puuttuu, sitä nopeammin niistä parantuu. Parempi olisi ennaltaehkäistä niitä.

Hengen voitto aineesta, tavallaan

Tässäkin maassa on havaittavissa nouseva trendi nimeltä biohakkerointi. Maailmalla on jo useamman vuoden ajan tunnustettu, että erilaiset biofeedback-laitteet, jotka käytännössä mittaavat elimistön toimintaa ja antavat siitä palautetta sellaisessa muodossa jossa se on helposti havaittavissa ja käsiteltävissä, ovat hyödyllisiä. Usein käytetty esimerkki on meditoinnilla aikaan saatu mielen rauhoittuminen verrattuna mielen rauhoittamiseen aivoaaltoskannerin kanssa, joka kertoo täsmälleen milloin päivätietoisuutta riivaavista beta-aalloista on päästy eroon. Minulla ei ole tarvittavia resursseja kalliiden mittalaitteiden hankkimiseen. Siispä pelaan edelleen puntarin, mittanauhan ja treeni- ja ruokapäiväkirjojen avulla. Niiden lisäksi harjoittelen kehoni kuuntelemista ja ajatuksieni tarkkailua, kumpikaan ei ole aivan helppoa eikä kovin nopeaa. Näiden "luomumenetelmien" etu on kuitenkin se, että ne ovat ilmaisia ja aina käytettävissä. Keho on miljoonien vuosien evoluution tulos ja se on taitava pysymään hengissä. Se osaa kertoa tarpeistaan sekä ylläpitää ja korjata omaa toimintaansa. Kunhan annamme sen tehdä mitä sen on tarkoituskin tehdä.

Qigong (kiinalainen aamuvoimitelu, joidenkin mukaan) perinteessä puhutaan siitä miten liika ajattelu on patologinen tila, jossa riittävästi käsitteellisen ajattelun pauloihin joutunut ihmispolo menee niin lukkoon, ettei hänellä ole enää kokemuksia joita ajatella, vaan hän ajattelee ajatuksiaan. Siitä taas seuraa se, että keho ja ympäröivä maailma jäävät soittelemaan toista viulua. Elämä muodostuu omien pelkojen, toiveiden ja ties minkä jahtaamiseksi ja vatvomiseksi. Keho yrittää kertoa mitä maailmalla tapahtuu, mutta se ei pääse läpi. Pää on niin täynnä ajatuksia, ettei sinne mahdu mihinkään väliin enää viestejä mistään muualta.

Mikään mitä kehossa tapahtuu ei tapahdu ilman että se vaikuttaa mieleen ja toisinpäin. Ajan kuluessa meille muodostuu sekä liikkumis- että ajattelutapoja, jotka ovat joko hyviä tai huonoja oman hyvinvointimme kannalta. Huomaatko joskus käyttäväsi sanontoja "tämä on juuri minun tuuriani" tai "aina mulle käy näin". Onko koko maailma liittoutunut sinua vastaan, vai voisiko olla, että joku paljon lähempänä oleva mutta näkymätön tekijä vaikuttaa kokemuksiesi laatuun? Itse olin joskus nuorempana kova potkimaan, harjoittelin Han Moo Do -nimistä korealaista kamppailulajia, olin notkea ja nopea verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Olen käyttänyt ikää ja parin vuoden takaista jalan murtumista tekosyynä sille, ettei tossu enää nouse. Toisin sanoen: tekosyynä sille ettei enää tarvitse venytellä ja lenkkeillä.

Mikä se mystinen itämainen tekniikka sitten on, jolla olen päässyt sekä liikkumis- että ajattelutapojeni jäljille. Graalin malja, jonka avulla voi antaa kyytiä stressille, vähentää ylimääräistä lihasjännitystä ja ohjata ajatukset puutuneista uristaan kohti raikkaita tuulia ja uusia mahdollisuuksia? Viimeaikoina se on ollut kävely. Kun valo ja lämpö lisääntyvät on mukava kävellä. Kävellessään voi aloittaa yksinkertaisesti tunnustelemalla miltä jaloissa tuntuu kun kävelee. Tarkoitus ei ole ohjata kävelyä johonkin tiettyyn muotoon, vaan ainoastaan tiedostaa se millaista palautetta jalat antavat kun niitä käyttää. Keskity jalkoihin niin kauan kuin pystyt ja kun keskittymisesi herpaantuu, huomioi mitä ajattelet silloin kun alat ajatella jotain muuta kuin sitä mikä milloinkin on käsillä. Ennen pitkää alat huomata ne asiat, jotka päässäsi pyörivät silloin kun ajatukset ovat "tyhjäkäynnillä". Siitä on mahdollista aloittaa inventaario, onko tämä ajatusmalli tarpeellinen? Edistääkö tämä niitä tavoitteita, joita minulla elämässäni on? Tekeekö tämä toimintamalli minusta onnellisemman, vai painaako se selän kumaraan ja saa jalat tuntumaan raskailta.

Kaikkeen mitä elämässä tapahtuu ei ole aina mahdollista vaikuttaa, mutta joskus on hyödyllistä käyttää hetki ihan vain olemassaoloon. Laskea hetkeksi odotuksiaan ja huomata että jokaisella on paljon enemmän sietokykyä ja sisäistä voimaa kuin ensialkuun ajattelisi, kun velkojat kolkuttavat ovea ja systeemi sortaa pientä ihmistä.

Iloista kevättä kaikille!

Putkiaivot

Kesäkuntoprojekti etenee omalla painollaan tällä hetkellä. Olen pyrkinyt pureutumaan henkisen puolen toimintaan tällä hetkellä enemmän. Stressi kun kuuluu välillä työelämään, mutta harvoin tulee miettineeksi niitä asioita, jotka stressin aiheuttavat ja miten niihin voisi vaikuttaa.

Ihmisen hermosto on pitkän kehityksen tulos. Meillä kaikilla on takaraivossamme (hermostoanatomian paremmin tuntevat voivat tässä kohtaa armahtaa minua) liskonaivot, jotka tykkäävät köllötellä rauhassa ja ottavat kierroksia kun niitä häiritään. Ahkeruus palkitaan sitten joskus, laiskuus palkitsee saman tien, jos niitä liskonaivoja olisi kuunteleminen. Mutta koska laakereilla lepääminen johtaa siihen, että asioita ei oikein tapahdu on syytä vähän tarkastella tätä lähemmin.

Muistelkaapa sellaista hetkeä, kun olette uppoutuneet jonkin tekemiseen. Aika, nälkä, nurkissa pyörivät pölypallot ynnä muut jonninjoutavat häiriöt menettävät täysin merkityksensä. Asioiden tekeminen onkin oikeastaan mukavaa. Itse asiassa, työn tekeminen on yksi elämän suurista nautinnoista. Mutta kokemuksen pilaavat kireät aikarajat, asioiden kasaantuminen, pakkotahtinen työskentely; luovuuden ja itsetoteutuksen vaihtuminen itsettömään jaloon kärsimykseen suurempien päämäärien vuoksi.
Mutta se mikä motivoi ovat saavutukset ja onnistumisen kokemukset. Väitän että mikä tahansa päämäärä on mahdollista pilkkoa pieniksi välitavoitteiksi, joiden toteutuminen aiheuttaa iloa ja positiivista takaisin kytkentää. Kun yksi asia onnistuu, tekee mieli kokeilla toista ja kun sekin onnistuu, niin kolmatta odottaa jo innolla. Itselläni on todella paha tapa pitää itseäni jonkinlaisena kaikesta suoriutuvana yli-ihmisenä, siksi täytän kalenterini asioilla, joita tehdessä aika kuluukin sitten rattoisasti. Koko ajan jokin on myöhässä, jotain ei ole tehty kunnolla, jokin on unohtunut. Päätin että tämä saa nyt loppua. Teen yhden asian päivässä ja jos saan jotain muutakin tehtyä, niin sehän on loistavaa. Minulla taitaa kuin taitaakin olla putkiaivot, niin kuin vaimoni on jo vuosia kertonut.

Kokeilkaapa huviksenne. Jos teillä on paljon tekemistä ja asiat tuntuvat kaatuvan päälle, ottakaa tehtävälistastanne helpoin homma ja tehkää se. Päivän hyvä työ on tehty. Jos saatte listan seuraavankin kohdan tehtyä, mitä mainiointa. Huomioikaa samalla miten paljon aikaa mihinkin kuluu. Päivät ovatkin yhtäkkiä täynnä minuutteja ja tunteja, joilla saa tehdä ihan mitä itse haluaa.

Ja joo, ymmärrän kyllä että tässä on jonkinlaisesta harhautuksesta kyse, että lähestyn stressinpurkua kuin kivisopan keittoa. Mutta niin kauan kun tämä toimii, aion tätä tehdä. Jos ajattelusta katoaa joustavuus ja kyky reagoida, sitä saattaa yrittäjä äkkiä huomaavansa istuskelevansa firmansa savuavien raunioiden äärellä jurnuttamassa verottajasta jne. harminpaikoista, joista jurnuttaminen ei varsinaisesti tuo kassaan yhtäkään euroa tai paranna omaa fiilistä.

Kohti kesäkuntoa

Tässä on taas ollut monta rautaa tulessa. Työntekoni on muuttanut muotoaan viime vuosina melko radikaalisti, jopa niin paljon että raja harrastuksieni ja työn tai työajan ja vapaa-ajan välillä on alkanut kadota. Miten tässä on näin päässyt käymään on mysteeri itsellenikin, sillä suurimman osan aikuisiästäni olin todella tarkka sen suhteen ettei työ pääse vaikuttamaan yksityiselämääni tai toisin päin. Onneksi pidän työstäni paljon ja osaan myös päästää siitä välillä irti.

Otsikko lupailee kesäkunnosta. Koska asiakkaiden asioista en voi puhua, puhun omasta projektistani. Harrastan voimailua, kaiken muun muassa, ja minulle on tyypillistä että kun lähden jotain kokeilemaan, haluan selvittää perinpohjin miten se tehdään ja tahdon olla hyvä. Punttisalitreeni on varmaankin tullut jäädäkseen osaksi viikko-ohjelmaani, vaikka viime aikoina kungfu-harrastukseni onkin siitä mennyt aavistuksen ohi.

Voimailu vaatii säännöllistä ja johdonmukaista treenaamista. Omaan rutiiniini on kuulunut 2-3 salipäivää viikossa ja käytännön syistä yksi- tai korkeintaan kaksijakoinen ohjelma. Ajatuksena on ollut koko kehon treeni joka harjoituskerta, aavistuksen liikkeitä vaihdellen, jotta mielenkiinto säilyy yllä. Pääliikkeet ovat olleet maastaveto, kyykky ja penkkipunnerrus, joita olen painottanut vuoronperään niin että olen pyrkinyt järjestelmällisesti parantamaan tuloksia yhdessä niistä kerrallaan. Harjoitusohjelmani on ollut melko kaukana optimaalisesta, mutta se on ollut tarpeeksi hyvä ja toteutettavissa epäsäännöllisten aikataulujenikin kanssa.
Voimaharjoittelu vaatii myös syömistä. Jotkut sanovat että massa liikuttaa massaa ja niin tuo tuntuu olevan. Joulun aikaan vaaka näytti 99 kg ja jokunen gramma tuosta painosta ei ollut lihasta. Painon pudottaminen tekisi hyvää sekä terveydelle, että urheilusuorituksille teho-paino-suhteen muuttuessa edullisemmaksi.

Joulusta paino on nyt parissa kuukaudessa pudonnut noin kolmisen kiloa. Tahti on maltillinen, koska missään tapauksessa en halua laihduttaa lihaksiani, luitani ja sisäelimiäni tärviölle. Tarkoitus olisi vähentää rasvamassaa samalla säilyttäen sen alla mahdollisesti piileskelevä lihasmassa. Tätä tarkoitusta varten olen tehnyt pieniä korjauksia ruokavaliooni. En syö hiilihydraatteja ennen puolta päivää. Tämä perustuu ajatukseen, etten tahdo verensokerini nousevan paljon aamutuimaan, kun elimistössä on yön jäljiltä vielä kortisolin eritys voimissaan. Minulla on ollut hiukan stressiin liittyviä ongelmia, jotka vaativat myös muita korjausliikkeitä kuin ne mitä voi tehdä keittiössä. Stressi näkyy muun muassa pöhöttyvän keskivartalon muodossa. Kantava ajatus on ollut, että pudottaakseni rasvaprosenttiani karsin ruokavaliostani turhia energianlähteitä, kuten karkkeja, sipsejä, alkoholia jne. joita onneksi nautin sen verran vähän muutenkin että operaatio on helppo. Päivittäinen energiansaanti jää noin 200 kcal vajaaksi, mutta pyrin kuitenkin saamaan riittävästi proteiinia ja suojaravintoaineita suojellakseni lihaskudosta ja terveyttä. Treenipäivinä hiilihydraattien osuus ravinnossa korostuu hiukan, koska jumppaaminen ja kalorivaje ovat vähän epäsuotuisa yhdistelmä.

Yksi toimenpide, joka on tehtävät myös on treenitahdin säilyttäminen reippaana. Keho ei ylläpidä ylimääräistä, joten dietilläkin on treenattava. Tuloksten voi olettaa jonkin verran putoavan, joten kovin huikeaa progressiota ei välttämättä kannata treeniin ohjelmoida. Mutta treenaan edelleen progressiivisesti. Keskityn kuitenkin siihen että teen progression kasvattamalla sarjojen pituutta sen sijaan, että lisäisin painoja. Kantavana ajatuksena on ns. time under tension, lihaksen kuormittaminen mahdollisimman tehokkaasti. Saattaa jopa olla, että tämän hetkinen treenitapani on motoristen yksiköiden rekrytoimisen kannalta parempi kuin aiempi maksimivoimaan keskittynyt treenitapa.

Aerobisen treenin lisääminen tapahtuu tällä hetkellä lisäämällä kamppailulajitreenien osuutta viikon harjoituksista. Kaunis ajatus olisi, että viikottainen treenimäärä olisi vähintään kuusi tuntia, mikä on kyllä ihan toteutettavissa. Tälläkin viikolla treenimäärä on mennyt jo yli siitä ja taitaa olla lähempänä kahdeksaa tuntia. Hienoa olisi, jos voisin treenata kolme tuntia päivässä, mutta se on jo toiveajattelua, Mutta jos joku haluaa sponsoroida täysin tuntematonta harrastelijaurheilijaa kolmenkympin paremmalla puolellla, niin en kieltäydy.

Silmämääräinen arvio antaa vihjeitä siitä, että raajoissa on jo havaittavissa pientä tiivistymistä. Uskoisin että kokonaisrasvaprosentti on jo ehkä aavistuksen pienentynyt, mutta tämän arvioimiseen olen käyttänyt lähinnä harjaantuneita silmiäni. On tässä kuitenkin vielä tekemistä, mutta uskon että tässäkin asiassa tie onnistumiseen kulkee hyvän suunnittelun kautta. Kun on jokin tavoite tiedossa, on vain suunniteltava toimenpiteet joilla siihen pääsee ja toteutettava ne.

Marraskuun kuulumisia

Heipä hei, nettipäiväkirja.

Taas kerran on käynyt niin, etten ole päivittänyt tänne tekstejä. Se kertoo siitä, että olen ollut kiinni toisaalla. Pikaisempia päivityksiä tulee viikottain facebook-sivuilleni ja kotisivuillani on perustietoja toiminnastani (www.koulutettu-hieroja.fi).

Kyykkyhaaste oli ja meni. Selkä tykkäsi kyykystä, polvi ei, mutta siinä olikin pieni tulahdus haasteen aikana. Tällä hetkellä työn alla on 21 päivän punnerrushaaste. Videota en kuvaa suorituksistani, enkä aio ottaa tästä stressiä, tänään menee 85 punnerrusta. Olen tosin omatoimisesti tehnyt ohjelmaan sellaisen muutoksen, että jaan punnerrukset sarjoihin ja pidän sarjojen välissä lyhyet palautukset.

Pidän siitä, että kehonpainoharjoituksillakin on mahdollista väsyttää lihakset siihen pisteeseen, että jso ravitsemus on kunnossa, saattaa työskenteleviin lihaksiin tarttua pari grammaa lisää massaa harjoituksten kuluessa.

Olen pikkuisen taas innostunut kuntosaliharjoittelusta, vaikka se ei vieläkään ole pääasiallinen harrastukseni. On mukava kokeilla käytännössä niitä asioita, joita opin liikuntalääketieteen perusopinnoissa ja PT-kurssilla. Tietoa on nykyään saatavilla todella paljon. Kun asioita prosessoi tarpeeksi, alkaa näyttää siltä että vaikkei ihan kaikkea ihmiskehon toiminnasta vielä tunneta, siitä tiedetään ihan riittävästi että tuloksia on mahdollista saada. Sen verran tiedän, että minä muiden mukana, en vielä ole lähelläkään hätyyttelemässä suorituskykyni rajoja.

Lihaskuntoharjoittelun vastapainona toimii kehon- ja mielen hallintaa opettavat kiinalaiset kamppailulajit taijiquan ja bajiquan. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet lisäämään terveyttään ja hyvinvointiaan. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Sekä henkisen että ruumiillisen hyvinvoinnin eteen saa tehdä töitä, mutta se kannattaa. Etene vähän kerrallaan, joka päivä ja ennen pitkää huomaat ihan omin voimin saavuttaneesi jotain hienoa.

kyykkyhaaste, päivä 22

Täytyypä tässä tehdä tunnustus, että minulta jäi viime viikonloppuna yksi päivä kyykkäämättä. Syytän polvea, joka kipeytyi sen verran, että katsoin parhaaksi olla ärsyttämättä sitä lisää. Hyvä uutinen on se, että polvi on taas ruodussa ja kyykkääminen on alkanut taas sujua. Pystyn jo pysymään kyykkyasennossa kuusi minuuttia kerrallaan ilman suurempia ongelmia.

Tässä on myös käynyt niin kuin epäilinkin, että ensimmäisen viikon jälkeen tullut tasaantumisvaihe, jossa liikkuvuus ei mainittavasti tuntunut lisääntyvän on nyt ohitettu ja liiikkuvuus tuntuu taas lisääntyvän. Tällä hetkellä mietin jopa mahdollisuutta jatkaa liikkuvuusharjoituksia haasteen jälkeenkin. Ehkä kuitenkin vaihtelun vuoksi otan työn alle jonkin toisen alueen liikkuvuuden. Harjoituksia on monia ja muutama minuutti päivässä liikenee kyllä treenaamiseen vaikka joka päivä.

Alaselkä kiittää selvästi tästä kyykkäämisestä. Huomaan että varsinkin työssä päivittäin rasittuva ristiselkä toipuu paremmin päivän rasituksesta kun se saa levätä kunnolla syväkyykkyasennossa.

Positiivinen sivuosuma on ollut myös liikkeen lisääntyminen vaurioituneessa nilkassa. Toivoinkin salaa, että pitkät venytysajat kohdistuisivat jäykän nilkan nivelkapseliin ja palauttaisivat kauan kaivattua liikettä. Veikkaanpa että tässä pikkuhiljaa on aika kaivaa lenkkitossut talviteloilta ja näyttää ainakin itselleni, että juokseminen sujuu taas ja että kesän lopulla ei kukaan enää huomaa jalan koskaan poikki olleenkaan. Veikkaan että pohjeluun pieni kuhmu paranee sekin luuston uusiutuessa ja kuormituksen ohjatessa luukudoksen muodostumista.
En jaksa oikein uskoa parantumattomiin vammoihin. Kun kehoa huoltaa liikunnalla ja ruokkii sitä terveellisellä ruualla, moni vaiva häviää ihan itsestään.

30/30 kyykkyhaaste, päivä 9

Haasteen suorittaminen etenee tasaisen tappavaan tahtiin. Alun into on jo vähän laantunut, sillä näyttää siltä ettei alussa tapahtunut hurja liikkuvuuden lisääntyminen jatkukaan koko kuukauden ajan. Tajusin myös että olisi pitänyt ottaa kuva kyykystä painojen kanssa ennen haasteen aloittamista, jotta olisi voinut ottaa toisen kuvan sen jälkeen niin että liikkuvuuden lisääntyminen olisi jotenkin kuvallisesti todistettu, nyt saatte vain uskoa sanaani.

Fitness piireissä, ehkä muissakin yhteyksissä, on tunnetaan nimi Jack LaLanne, jonka elämäntyön sanotaan oikeastaan synnyttäneen koko fitness-kulttuurin. Sinänsä asia ei minua lämmitä, koska vaikka mielelläni tunnustan ihmisten ansiot, en usko että henkilönpalvonta tekee minusta yhtään viisaampaa, vahvempaa tai terveempää. LaLannen teesit olivat, että ruuan on oltava luonnollista ja terveellistä, ei tehdasvalmisteista roskaa ja liiikunnan monipuolista ja päivittäistä. Olen ymmärtänyt että hänen ohjelmaansa kuului sekä voimistelua että painoharjoittelua. Se ei ole mielestäni kauhean kaukana siitä mitä nykyään kutsutaan toiminnalliseksi harjoitteluksi.

Olen leikitellyt ajatuksella, että kuukauden ihmeharjoittelun sijaan asettaisin omaksi tavoitteekseni myös vaikka yhden uuden 30:n jakson lisäämisen harjoitteluun. 30/30/30, kolmekymmentä minuuttia liikkuvuusharjoittelua, kolmenkymmenen päivän ajan, kolmenkymmenen vuoden ajan. Kirjoitettuna kömpelön näköinen ajatus, mutta ymmärrätte varmaan oleellisen.

Dave Draper 25-vuotiaana ja 70-vuotiaana

Ihmedieetit ja kuntokuurit menevät viimeistään siinä kohtaa mönkään kun ne loppuvat. Itsestäni tiedän taatusti sen että en kolmenkymmenen päivän kuluttua ehkä enää koskaan vietä puolta tuntia päivässä syväkyykyssä istuen. Syy on se, että en istu syväkyykyssä sen vuoksi että on hauskaa leikkiä inkkaria vielä kolmikymppisenäkin (vaikka onhan se), vaan sen vuoksi että kuukauden kuluttua pystyn kyykkäämään levytangon kanssa niin, että saan reisilihakseni treenattua niiden koko liikelaajuudelta, ilman että tarvitsee pelätä alaselän ja polvien puolesta koko suorituksen ajan. Harjoitukset voi suunnitella niin, että ne rakentuvat sen päälle mitä aiemmin on harjoiteltu.

Minulla on ollut viimeisen vuoden ajan ongelmia liikkuvuuden kanssa. Olen päästänyt itseni hiukan repsahtamaan. Nyt kun päivittäinen tai lähes päivittäinen treeni on ollut yli puoli vuotta vain muisto, sen alkaa huomata. Jos kehoa ei koskaan haasta eikä anna sen tehdä niitä liikkeitä, joita se periaatteessa pystyisi tekemään, kohta sitä on niin mieleltään ja ruumiiltaan kaavoihin kangistunut, ettei oikeasti pystykään.

Tämä ei ole moite, tämä on hyväntahtoinen muistutus siitä, että pitäkää ihmiset huolta itsestänne. Venytelkää, käyttäkää lihaksia, liikkukaa ulkoilmassa, syökää oikeaa ruokaa ja heittäkää pullat vesilinnuille. Jos kroppa alkaa kangistua ja lihakset alkavat särkeä, menkää hierojalla tai osteopaatille tai vaikka kansanparantajalle, mutta tehkää asialle jotain ennen kuin jonain päivänä huomaatte että jalat menevät alta aivastaessa, kun ruoto on alkanut rapistua. Vaivoja on aina helpompi ennaltaehkäistä kuin hoitaa. Ja jos teillä on jo jokin vakava diagnoosi, niin muistakaa silloinkin että se ei tee immuuniksi kaikille muille sairauksille ja vaivoille, joita liikunnalla voi ehkäistä.

Itse olen jo pitkään ilmoittanut treenimäärieni syyksi laiskuuden ja saituuden. Elämästä tulee kohtuuttoman vaikeaa, jos päästää itsensä rapakuntoon ja tili jos toinenkin menee lääkkeisiin ja lääkärinlaskuihin siinä vaiheessa kun jokin elitasosairaus puhkeaa.