keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Hyvinhän se meni

Mainosten jakaminen käy työstä. Kunto kasvaisi kyllä kohisten, jos joka päivä tekisi parin tunnin lenkin rappuja ravaten. Mikä kyllä tällä hetkellä varmaan on pakollinen ohjelmanumero vielä muutamana päivänä. Rohkaisevaa on se, että mainosten jakaminen poiki jo tänään yhteydenottoja.
On melko paljon varmempaa saada asiakkaita, jos ihmiset tietävät että olen aloittanut toiminnan. Hieronklinikalla päivystäminen olisi helpompaa, mutta luultavasti sen hyödyllisyys olisi suorassa suhteessa nähdyn vaivan kanssa.

Osa mainoksista revittiin suorastaan käsistä: innokas vahtikoira oli napata sormet mainoksen mukana. Toivottavasti haukkuparka ei saa vatsanpuruja mainoksestani. Tunnen kyllä hyvän koirahierojan, jos tarvetta ilmenee. Kaiken kaikkiaan olen tähän uuteen yksinkertaisempaan mainokseen tyytyväinen.

Jonkun verran olen joutunut haastamaan itseäni. Tutut kuviot ovat menneet uusiksi, mutta muutos on tervetullut. Olen ennenkin elänyt päivä kerrallaan, mutta nyt minulla on kuitenkin jonkinlainen suunnitelma sen varalle miten tulevat kuukaudet kuluvat. On ollut yllättävän mukavaa, että kerrankin asiat ovat omissa käsissä. Tekemistä ilmenee yllättävän paljon, kun vain tarttuu toimeen.
Kun tulin bussilla kotiin - vetoan siihen että minulla oli kantamuksia - olin nukahtaa ennen kotipysäkkiä. Tai jos en nyt varsinaisesti nukahtanut, niin ainakin vaivuin niin syvälle ajatuksiini, että olin unohtua bussiin istumaan kun piti jäädä. Tänään oli taas sellainen olo, että tulevaisuuttaan on turha liiaksi murehtia, koska sitä ei kuitenkaan tiedä ennen kuin se tapahtuu ja vaikka olenkin luotettavan miehen maineessa, omiin ajatuksiinsa ei ole aina luottamista.

Paljon mielenkiintoisempaa kuin television latteiden saippuasarjojen ja kaavan mukaan tehtyjen elokuvien sankaritarinoiden seuraaminen on oman elämän eläminen. Takaa-ajoja ja räjähdyksiä on vähemmän, mutta tunnelma on mukaansatempaavampi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti